ea

Käytän nyt hyväkseni näitä englannin kielen vastineita, kun m-kohta on jo varattu. En voisi ikinä asua sisämaassa. Ollessani missä tahansa, osaan osoittaa missä suunnassa meri sijaitsee. Vaikken tunne erityistä paloa uraan risteilyemäntänä tai kalkkilaivan kapteenina, meri on tärkeä osa ympäristöäni. Tunnistan itseni Erja Pursan kertoessa Tove Janssonin suhteesta mereen:

”Meri oli aina läsnä ja lähellä, vaikka ei koko ajan näkyvissä.”

”Merellä oli oma elämä. Se oli vastavoima, kova ja käsittämätön, härnäävä ja silti suurenmoinen. Merta ei tarvinnut ymmärtää, mutta siitä voi silti pitää, se oli kuin olento, jolla on hiukan hankala luonne. Meri saattoi olla ylimielinen ja sähisevä, tai vuoroin rauhallinen ja raju. Aallokko viskoi, mutta toi myös onnen hetkiä.”

Ja en ikinä kyllästy Melvillen neuvoon, mitä pitää tehdä hermojen pettäessä:

“Whenever I find myself growing grim about the mouth; whenever it is a damp, drizzly November in my soul; whenever I find myself involuntarily pausing before coffin warehouses, and bringing up the rear of every funeral I meet; and especially whenever my hypos get such an upper hand of me, that it requires a strong moral principle to prevent me from deliberately stepping into the street, and methodically knocking people’s hats off—then, I account it high time to get to sea as soon as I can.“

kuvat: weheartit